Nordic Offsetin CMO Antti Asumaa vieraili Etiopian Sodossa ja Humbossa vapaaehtoisen päästökaupan Gold Standard -metsityshankkeissa. Lue vapaamuotoinen blogiteksti!
Addis Abebasta kohti lounasta
Kantatie A7 on täynnä maaseudun liikennettä. Paikallinen kuljettajamme ajaa ronskisti vastaantulevien kaistalla ja me istumme takapenkillä toivoen parasta. Olemme mittavan metsityshankkeen tarkastusmatkalla Etiopiassa, matkalla Addis Abebasta kohti Sodoa.
Vihannesrekat, mopotaksit ja maasturit väistelevät kävelijöitä, traktoreita ja säännöllisesti eteen astuvia aaseja. Jarrut ja jousitus ovat täällä kovilla. Välillä pysähdytään ostamaan banaaniterttu tai mansikoita tien laidasta. Etiopian valtavien tasankojen halki kulkeva päätie on kuin satojen kilometrien mittainen torimarketti; kaikkea on kaupan ja säpinää riittää. Pienet maalaiskylät reunustavat tietä suurempien kaupunkien väleissä. Kylien arki keskittyy tien varrelle. Paikallisen elämän koko kirjon voi nähdä päivän matkan aikana. Välillä tie kulkee laajojen viljelysmaiden, suurten järvien ja luonnonpuistojen reunoitse. Suomalaisena huomio kiinnittyy siihen, mitä hulppeiden tasankonäkymien maalaismaisemasta puuttuu: puut ja metsät.
Afrikan häviävät metsät
Etiopian pinta-ala on n. miljoonaa neliökilometriä, joten maa-alueeltaan se on Suomea melko tarkalleen kolme kertaa suurempi maa. Metsäpinta-alaa maassa on kuitenkin vain noin 12% kokonaispinta-alasta, 123 000 neliökilometriä. Suomessa metsää on lähes kaksi kertaa enemmän, 73% maapinta-alasta. Etiopia sijaitsee suurimmaksi osaksi trooppisella ilmastovyöhykkeellä. Luonnonolosuhteet ovat kasvillisuuden ja puuston kasvulle erittäin suotuisia mutta silti metsät vähenevät.
Metsien kokonaispinta-ala vähenee Etiopiassa noin prosentin vuosivauhdilla: vuosien 1990 ja 2010 välillä Etiopian metsäpinta-alasta hävisi lähes 19% prosenttia. Tähän päivään mennessä voi arvioida, että maan metsäpinta-alasta on hävinnyt 90-luvun alusta lukien kolmannes. Dramaattinen trendi on suunnilleen samanlainen myös Etiopiaa ympäröivissä Saharan eteläpuolisissa maissa. Syyt ovat tutkitusti tuttuja: väestönkasvu, maatalouden leviäminen, metsien kaataminen puutavaraksi sekä puuston hakkaaminen polttopuuksi ja puuhiileksi.
Sodoon johtavan kantatien maisemassa ikävä kehitys on helposti nähtävissä. Biodiversiteetti köyhtyy silmissä, puista paljaat viljelysmaat pölyävät ja kuivuus lisääntyy. Muutoin luonnollisesti metsäiset kukkulat on monin paikoin hakattu paljaaksi laitumeksi, jolloin eroosio ja kosteiden mikroilmastojen häviäminen kiihdyttää alueen salakavalasti etenevää köyhtymistä. Missä puiden varjostamia lehtoja ja metsätilkkuja vielä on, siellä on myös selvästi enemmän kasvi- ja eläinlajistoa sekä armollisempi ilmanala.
On selvää, että metsien väheneminen on Etiopiassa viheliäinen, monitahoinen ongelma. Viljelykelpoista maata on periaatteessa paljon. Sitä tarvitaan maatalousvaltaisen talouden perustaksi ja Afrikan maiden toiseksi suurimman väkimäärän elättämiseen. Vaikka Etiopian talous hiljalleen monipuolistuu, 85% työvoimasta työskentelee edelleen maataloudessa. Metsien raivaaminen viljelysmaiksi etenee siis edelleen, eikä kestävän kehityksen tietoutta oteta välttämättä huomioon maanmuokkauksessa. Lisäksi viljelyyn huonommin soveltuvien ylänkö- ja vuoristoalueiden metsää on hyödynnetty perinteisesti varsin huolettomasti. Kun perus infrastruktuuri, kuten vaikkapa sähkö, ei tavoita lähimainkaan koko väestöä, käytetään puuta aivan perusasioihin kuten ruoanlaittoon ja lämmittämiseen verraten alkeellisissa oloissa. Maan omistaa pääsääntöisesti valtio, mutta paikallisyhteisöt ovat käyttäneet maita ja metsiä perinteisesti varsin vapaasti.
Ongelmien viheliäinen kierre
Kestämätön metsien hakkuu aiheuttaa pitkällä aikavälillä väestölle ongelmia. Eroosion ja hallitsemattoman puiden kaatamisen vaikutuksesta hedelmällinen maa köyhtyy, eivätkä metsät kasva rinnealueille ilman apua ja valvontaa takaisin. Kun puusto häviää ylängöiltä, vähenevät myös paikallinen kosteus ja sateet, joka taas johtaa pohjaveden ja luonnonlähteiden kuivumiseen, eli vesipulaan. Myrskyt aiheuttavat helpommin tulvia, jolloin paljaille rinteille muodostuu tulvauurteita. Vuorten alarinteillä viljelymaat kärsivät muta- ja kivivyöryistä. Pölyttäjät ja muut ekologiseen kiertokulkuun vaikuttavat lajit vähenevät, joka taas heikentää maatalouden tuottavuutta. Vailla puuston ja pilvien varjoa auringon alla paahtuvat pellot ovat alttiita kuivuudelle ja ravinteikkuuden vähenemiselle, joka taas johtaa Etiopiassa monesti toistuneisiin nälänhätäkriiseihin. Maaperän köyhtyminen pakottaa osaltaan yhä uusien peltojen raivaamiseen koskemattomista metsistä. Ihmisten elinkeinojen kärsiessä myös maan ainutlaatuiset luonnonarvot ja luontohyödykkeet kärsivät.
Afrikan trooppisten metsien väheneminen on viheliäinen ongelma meille kaikille muillekin. Hiilinieluja tarvittaisiin välittömästi lisää ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Etenkin trooppisen ilmaston maissa olisi paljon voitettavaa. Siellä puuston kasvu on nopeaa ja toimenpiteet kustannustehokkaita. Metsien väheneminen pitäisi pysäyttää paitsi yhteisen ilmastomme, myös biodiversiteettikadon ja pitkän tähtäimen kokonaiskestävyyden takia. Samalla pitäisi kuitenkin luoda edellytyksiä talouskasvulle ja paremman hallintokulttuurin syntymiselle. Kehittyvien maiden kyky jalkauttaa uutta tietoutta ja sääntelyä on rajallinen, eivätkä kansainväliset ilmastosopimukset yletä kovinkaan hyvin vaikuttamaan esimerkiksi etiopialaisen maaseudun ihmisten ratkaisuihin. Ihmisten ja yhteisöjen käytösmalleja ja juurtuneita tapoja on vaikeaa muuttaa ylhäältä käsin. Mutta aidoilla toimenpiteillä ja muutoksilla on kiire.
Vapaaehtoinen päästökauppa kannustaa konkreettisiin ja nopeisiin muutoksiin
Mittakaavaltaan vielä pieni, mutta silti vaikuttava ja oikeansuuntainen toimintamalli on metsittää biosfääreiltään köyhtyneitä alueita vapaaehtoisen päästökaupan rahoituksen avulla. Hiilijalanjäljen kompensoinnin markkinamekanismi on mahdollistanut erittäin tarpeellisia yhteisöhankkeita kehittyvissä maissa. Vapaaehtoinen päästökauppamarkkina on synnyttänyt nopealla tahdilla jo tuhansia sertifioituja projekteja, joilla on välittömiä hyviä vaikutuksia kohdealueillaan ja yhteisen ilmastomme kannalta. Niitä voidaan toteuttaa jo olemassaolevan lainsäädännön ja markkinaregulaation puitteissa. Päästökompensointirahoituksen etuna on ketteryys, joka usein puuttuu esimerkiksi valtiollisten luonnonsuojelutoimien toteuttamisesta tai maatalouden ison kuvan käytäntöjen muuttamisesta. Taloudellis-kulttuurinen muutoskitka on voimakasta, jolloin konkreettiset paikalliset yksityisen ja järjestösektorin yhteistyöhankkeet voivat olla tehokkaampi keino ratkaista akuutteja haasteita.
Ilmeisen hyödyllinen metsittäminenkään ei ole aivan yksinkertaista. Kestävästi tehdyn biosfäärin ennallistamisen onnistuminen ei ole kiinni yksinomaan siitä, saadaanko kohdealueella taimia kasvamaan, vaan hyvin paljon siitä, kuinka laajasti ja syvällisesti paikallisyhteisöjen kulttuuria, toimintamalleja ja elinkeinoja pystytään samalla kehittämään ja muuttamaan kestäviksi. Hiilinielujen lisäämisen globaalit ilmastohyödyt ovat selvät mutta metsittäminen voi olla lyhyellä tähtäimellä ristiriidassa paikallisten yhteisöjen tarpeiden ja ansaintamallien kanssa, joten hankkeissa tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Alueella asuvat ihmiset pitää saada järjestäytymään hankkeen taakse. Metsittämään ei voi lähteä ostamalla pala maata ja istumalla tuosta vain puita: näin toimien uusien vahinkojen syntyminen saatetaan vain siirtää muualle ja pahimmillaan heikennetään alueella asuvien ihmisten elinkeinomahdollisuuksia. Siksi laadukkaimmin sertifioiduissa päästövähennyshankkeissa otetaan aina huomioon kestävän kehityksen ulottuvuudet laajasti myös ihmisten kannalta.
Paikallisille ihmisille syntyy aitoja kannusteita ennallistamiseen ja ympäristönsuojeluun kun ilmasto- ja ekologisesti vastuullisista toimintamalleista tulee kilpailukykyinen vaihtoehto perinteiselle viljelysmaan raivaamiselle ja metsien hallitsemattomalle hyväksikäytölle. Rinnakkaiset tarpeet kuten laiduntaminen ja polttopuun keruu voidaan saattaa kestävämmälle pohjalle. Ilmastokompensointirahoitus onkin parhaimmillaan kohdennettua paikallista siemenrahoitusta elinkeinorakenteen ja toimintatapojen uudistamiselle. Metsitetyt alueet menestyvät ja säilyvät luvatulla tavalla kun hankkeiden ympärille on luotu paikallisdemokratiaa, yhteisomistusta sekä laajaa vastuun ja hyötyjen jakoa. Biosfäärien ennallistaminen alkaa tuottaa väestölle hyötyjä, joita paljaaksi raivatut rinteet ja maat eivät tuota. Kun kestävien toimintatapojen hyödyt ja elintason paraneminen huomataan konkreettisesti, se vetoaa arkijärkeen ja aiheuttaa syvempää sosiaalista sitoutumista oman elinympäristön vaalimiseen.
Ennallistetun trooppisen metsän keskellä
Maastoauto kipuaa hiekkaista metsäautotietä ylös Damota-vuoren rinteitä. Takapenkillä pomppii ja jytisee, mutta huomio kiinnittyy runsaan vihreisiin näkymiin ja jylhien rinteiden kauniisiin siluetteihin. Olemme tutustuneet ennallistamishankkeen hallintoon ja taustoihin paikallisen World Visionin projektitoimistolla Sodossa. Sodo on n. 250 000 ihmisen keskuskaupunki Lounais-Etiopian ylängön sydämessä. Sitä ympäröivät lukemattomat pienet kyläyhteisöt, jotka tukeutuvat maaseutuun ja kaupungin palveluihin.
Hanke on ollut Sodon alueella käynnissä vuodesta 2006 ja se on rekisteröity vapaaehtoisen päästökaupan laadukkaimman sertifikaatin Gold Standardin alle. World Visionin organisaatiolla on kaupungissa vakituinen toimipaikka ja henkilöstöllä selvästi hyvin juurtunut jalansija paikallisessa elämässä. Hankeraportointia tuotetaan säännöllisesti ja seurattavia mittareita on lukuisia. Gold Standard -hankkeissa tulee ottaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteet laajasti huomioon.
Pihalla tuoreista pavuista paahdettujen kahvien jälkeen lähdemme hankealueen maastoon tutkimaan, miltä ennallistetut alueet näyttävät. Sodon kaupungin pohjoispuolella kohoaa Mt. Damota, ikivanha tulivuori. Sen kalderan ääriviivat voi hahmottaa vielä satelliittikuvista, mutta ympyrämuoto on aikojen saatossa rikkoontunut sarjaksi korkeita kukkuloita ja poimuttuneita jyrkkiä rinteitä. Damotan vuoristoalue on aikoinaan ollut kokonaan metsän peitossa. Sillä on ollut tärkeä rooli sateiden aiheuttajana ja alueen veden kerääjänä. Metsät ovat olleet koti lukuisille kasvi- ja eläinlajeille. Alue on myös arkeologisesti rikas, sillä ihmiset ovat asuttaneet seutua tuhansien vuosien ajan.
Damota-vuoren rinteiden metsät on edellä mainituista syistä hakattu ja tuhottu viimeisen 50 vuoden aikana lähes kokonaan. Laidunmaat ovat paikoin yltäneet 80-90% korkeudelle rinteistä, ja pahimmillaan rinteiden huipuillakin kasvanut metsä on kaadettu polttopuiksi. Ennallistamattomien rinnealueiden näky on lohduton. Metsien tilalla on huippujen alueella paljasta kovettunutta savimaata tai pelkkää kivikkoa, jonka eroosio on piiskannut hedelmättömäksi, eikä paikalla kasva enää kuin kituliasta pensaikkoa. Alempana pengerretyt karut laidunmaat kasvavat matalaa heinää ja ruohoa. Ero ennallistettuun, n. kymmenen vuoden ajan kasvaneeseen hankealueen metsäiseen maisemaan on häkellyttävä.
Kun maasturien vääntö loppuu ja hanketta varten rakennettu tie muuttuu liian jyrkäksi ajaa, jatkamme loppumatkan jalkaisin hankkeen johtotiimin seurassa. Aamupäivä on lämmin ja Afrikan aurinko tuntuu niskassa voimakkaana. Ilmanala vuorenrinteellä on kuitenkin lauhkea, hapekas ja hieman kostea, joten retkeily on erittäin miellyttävää. Useiden metrien korkeuteen tien ympärillä yltävä tiheä metsikkö kasvaa mm akaasiaa, anigreaa, podokarpuksia, oleapuita, krotoneita, eukalyptuksia ja fiikuksia. Näkymä runsaille vihreille ympäröiville rinteille on kaunis ja rohkaiseva: aluskasvillisuus suhisee elämää, vastapäisille huipuille muodostuu kosteita pilviä ja metsikössä lentelee ja laulelee runsaasti lintuja. Sodon metsityshankealue on kooltaan 503 hehtaaria. Se on suuri alue, mutta siltikin verrattain pieni osa pelkästään Mt. Damotan alueesta. Koska ennallistetut alueet erottuvat niin selkeästi, tummanvihreät metsitetyt rinteet on helppo nähdä esimerkiksi satelliittikuvasta. Eron huomaa kouriintuntuvasti ruohonjuuritasolta ja selvärajaisesti avaruudesta asti. Kun näkökulmaa laajentaa, huomaa, että pelkästään Etiopiassa riittäisi ennallistettavaa metsämaisemaa ja toimintakulttuurien muutostarvetta aivan loputtomiin.
Kyse on siis lähinnä rahasta, jota mm. yksityisen sektorin kompensointimekanismi pystyy kanavoimaan. Oivallus rohkaisee. Asian kääntöpuoli on, että nähtäviä tuloksia ei synny itsestään ilman interventioita vaan biodiversiteetin köyhtyminen ja metsien väheneminen on todennäköisempi kehityskulku jos mitään ei tehdä. Toisaalta hankkeet itsessään luovat esimerkin siitä, miten voi ja kannattaisi toimia: paikalliset puhuvat mallin skaalaamisesta, halusta luoda uusia projektialueita ja saada kansallinen hallinto mukaan kehittämään kestävämpää politiikkaa. Ennallistetusta maisemasta inspiroituneena voi uskoa, että isommankin mittakaavan muutokset ovat mahdollisia.
Demokraattiset osuuskunnat ja FMNR-metodi onnistumisen takana
Tarkastusvierailun päivien aikana kuulemme projektin tutkimustuloksista ja näemme monia esimerkkejä elinkeinorakenteen muutoksista sekä ns farmer managed natural regeneration techniques -toimintamallista. FMNR-toimintamalli perustuu siihen, että paikalliset metsäekosysteemeistä riippuvaiset viljelijät ja asukkaat ottavat vastuun metsitysalueen hoidosta ja kouluttautuvat kestävän ennallistamisen tehtäviin projektia valvovan paikallishallinnon avustamana. Vapaaehtoisen päästökaupan rahoituksella katetaan projektin maahankinnat ja investoinnit, maksetaan hankkeen juoksevat kulut ja tehdään alueen elinolosuhteisiin parannuksia.
Sodossa Damota-vuoren metsityshankkeeseen osallistuu yhteensä 1560 henkeä, joista käyntihetkellä huhtikuussa 2019 21% oli naisia. Osallistujat ovat perustaneet hankkeen järjestäytymistä varten liiton (union), joka jakaantuu viiteen osuuskuntaan (cooperative), jotka omistavat metsitettävät maat. Osuuskuntien jäsenillä on oikeus nauttia ennallistettavien metsien luonnonantimista ja hyötyä töidensä tuloksista. FMNR-metodi kehitettiin Nigerissä, jossa paikalliseen metsittämiseen ja ekosysteemien ennallistamiseen haluttiin luoda järjestelmä, jolla voitiin saada nopeita tuloksia aikaan ja paikallinen väestö aidosti hankkeisiin mukaan. Toimintatapa on sittemmin levinnyt mm. Senegaliin, Chadiin ja Etiopiaan. Yhteensä FNMR-metodi on käytössä ekosysteemien ennallistamiseen yli kahden miljoonan hehtaarin suuruisella alueella Afrikassa.
Monilla alueilla metsien ennallistaminen alkaa siitä, että alueita yksinkertaisesti suojellaan laiduntamiselta, vesakon raivaamiselta ja puun hakkuulta: Afrikassa pintamaan alla on monin paikoin kymmeniä ja jopa satoja vuosia vanhoja juurakkoja, jotka vuosittain versovat uusia puun alkuja maan pinnalle. Syvällä olevista juurista kasvavilla puilla on usein paremmat menestymisen mahdollisuudet kuin pintamaahan istutetuilla herkillä taimilla. “Juurikasvun” suojelu yhdistettynä diversiteettiä lisäävään täydentävään istuttamiseen on tehokas ennallistamisen metodi, riippuen toki kunkin alueen ominaispiirteistä.
FMNR:ää hyödyntävässä Sodossa liitto ja osuuskunnat tekevät projektin onnistumiseen liittyvää päätöksentekoa ja edistävät hankkeen toteuttamista. Liittoon ja osuuskuntiin valitaan johtohenkilöt demokraattisesti hankkeeseen osallistujien keskuudesta. Osuuskunnat vastaavat mm. työtehtävien määrittelystä ja työvuorottelun järjestämisestä sekä hankkeen hyötyjen jakamisesta ja raportoinnista. Osuuskuntiin kuuluvat ihmiset työskentelevät hankkeen parissa erilaisissa tehtävissä vuorotellen ja vapaaehtoisesti.
Osuuskuntien vastuulla olevia työtehtäviä ovat mm. luonnollisen taimikon suojelu, taimitarhojen hoito, taimien istutus ennallistamisalueella, heinän ja rikkakasvien torjunta, kasvavan metsän harventaminen ja karsinta, palokäytävien hakkuu ja ylläpito, aitaaminen ja vartiointi. Osuuskunnat ovat perustaneet myös uusia elinkeinoja kuten hunajan tuotantoa taimitarhojen yhteyteen, ekoturismitoimintaa sekä taimi- ja bambumyyntiä. Osuuskunnat ylläpitävät yhdessä lisäksi uusia jauhomyllyjä ja siemenvarastoja, joiden avulla varaudutaan katovuosiin, parannetaan ruokavarmuutta ja turvataan viljelykausien onnistumista paikallisyhteisössä. Kestävän metsänhoidon tietoutta jalkautetaan yhteisöihin ja esimerkiksi perhekuntia opetetaan keräämään polttopuuta ja heinää metsän uusiutumisedellytyksiä tuhoamatta. Osuuskuntalaisille myönnetään myös pienlainoja elinkeinojen kehittämiseen.
Tunnollinen raportointi tekee hankkeen hyödyt näkyviksi
Vähintään yhtä suuren vaikutuksen kuin ennallistettujen metsien elinvoimaisuus, tekee hankkeen eteen tehtävän tutkimuksen ja raportoinnin määrä ja laadukkuus. Hankkeen raportointi pitää sisällään mm. istutettujen metsien ja maaperän säännöllisen hiilensidontalaskennan ja päästövähennysauditoinnit, biodiversiteetin kehitysarvion, lintujen laskennan, veden laadun mittaukset, villieläinvaikutusten arvioinnin sekä hankeliiton ja osuuskuntien demokraattisen kehittämisen. Vierailuhetkellä kuumeinen kehityskohde oli nostaa naisten osuutta osuuskuntien toiminnassa suuremmaksi, sillä Gold Standard -sertifioidussa hankkeessa tasa-arvonkin toteutumista valvotaan.
Hyödyt luonnolle, ilmastolle ja yhteisöille ovat merkittäviä. Sodon hankkeessa on luotu 503 hehtaaria ennallistettua metsää. Viidessä hanketta varten perustetussa taimitarhassa ja 32 hehtaarin puunjalostusplantaasilla on kasvatettu 1,3 miljoonaa puuntaimenta hankealueelle istutettavaksi. Damota-vuoren alueella 13 pohjavesilähdettä on alkanut uudelleen tuottaa vettä ja ekosysteemin diversiteetti on parantunut. Aiemmin alueelta kadonneita villieläinlajeja on palannut ennallistettuihin metsiin. Hankkeen odotetaan sitovan projektiaikana 190 000 tonnia CO2eqv ilmakehästä mutta viimeisimpien laskelmien mukaan hiilinielu toimii odotettua paremmin.
Osallistuvan yhteisön omistajuuden tunne alueeseen ja yhteiset ekosysteemin hyödyntämisen pelisäännöt ovat parantuneet. Maatalouden tuotanto on alkanut kohentua ja projekti luo alueelle työpaikkoja. Osuuskuntien satsaukset varmempaan ruokahuoltoon parantavat yhteisöjen terveyttä ja lisäävät koulussa käynnin mahdollisuuksia. Ulkomaan valuutan ja ulkomailta tulevien vierailijoiden ansiosta paikallista elinkeinorakennetta ollaan voitu alkaa kehittää. Taimitarhojen taimi- ja hunajatuotanto luo tulovirtaa ja pienlainatoiminta toimii osuuskuntalaisten hyväksi. Kymmeniin kotitalouksiin on pystytty kytkemään sähköt ja satoihin tuomaan aurinkovoimalla toimiva valaistus. Tämä kaikki vähentää mm. polttopuun tarvetta kodeissa. Parantunut vesihuolto, sähköistäminen, uudet jauhomyllyt ja varastot säästävät naisten ja lasten työaikaa. Osuuskuntien valvoma puun ja heinän keruu parantaa kotitalouksien ja karjanpidon huoltovarmuutta vaarantamatta ennallistettavia metsiä.
Skaalautuvuuden mahdollisuus luo toivoa
Sodon metsitysprojekti on toiminut eräänlaisena pilottina läheiselle suuremmalle vastaavalle hankkeelle Humbon vuorilla. Yhden metsitysalueen sijaan Humboon on perustettu viisi aluetta ja hankkeen pinta-ala on jo 2724 hehtaaria. Hiilidioksidia sidotaan ilmakehästä projektiaikana yli 880 000 tonnia CO2e. Humbon hanke toimii myös FMNR-metodeilla seitsemän osuuskunnan hallinnoimana, 5168 hengen voimin. Sodon ja Humbon alueella puuston kasvua ja hiilinielun kehitystä mitataan tarkoin metodein biomassasta yli 100:lla kiinteästi määritellyllä metsäpalstalla. Istutettujen taimien selviytymisprosentti on ollut yli 80% (3kk) ja istuttamista täydennetään tämän tutkimustiedon perusteella. Humbon alueella vieraillessa ennallistettujen ja edelleen puuttomasta eroosiosta kärsivien alueiden silminnähtävä ero on – jos mahdollista – vieläkin dramaattisempi. Korkealta vuorten harjanteelta on kymmenien kilometrien esteetön näkymä pitkälle kohti Abaya-järveä. Välissä erottuvat ennallistetut metsäiset rinteet harvakasvuisesta maisemasta kuin kahviläikkä kauluspaidalta. Tätä tarvitaan selvästi lisää.
Viikon mittainen tarkastusmatkamme Etiopian Sodon ja Humbon metsitys- ja ennallistamishankkeiden ytimeen tarjosi kaksi voimakasta oppia: biosfäärien ennallistamisessa voidaan ensinnäkin onnistua ja sillä on lukuisia hyviä kerrannaisvaikutuksia. Toisekseen hankkeen ympärille luotu maatalousvetoinen yhteistoiminta ja demokratia on avainasemassa, jos onnistumisesta halutaan pysyvää.
Paluumatkalla Addis Abebaan – aina silloin kun vastaantuleva liikenne ei aiheuta välitöntä nokkakolarin uhkaa – ei voi olla miettimättä valtavan suuren mutta karun maiseman alla lymyävän juurakon kasvupotentiaalia ja hyvin johdetun istuttamis-ennallistamisen kokonaisvaltaista positiivista kierrettä. Motivoidun tekemään päästökompensoinnin “myyntipään” eteen jälleen vahvasti töitä koti-Suomessa ja auttamaan ahkeria etiopialaisia kollegojani heidän hyvissä pyrkimyksissään meidän kaikkien tilanteen helpottamiseksi.
Teksti ja kuvat: Antti Asumaa, Nordic Offset Oy
